今日はシニさんの誕生日です。

Itselleni äärettömän poikkeuksellisesti heräsin jo puoli kymmeneltä paikallista aikaa vapaapäivänä, sillä tänään oli Sinin syntymäpäivä. Suunnittelimme Annikan kanssa Siniltä salaa jo edellisenä iltana, miten herättäisimme Sinin. Meidän onneksemme Sini nousee usein viimeisenä, joten se tarjosi meille paljon aikaa aamulla pienen yllätyksen järjestämiseen. Kävimme hakemassa kolmea eri makuista Taiyakia (kalan näköisiä "vohveleita", joissa voi olla niin suolaista kuin makeaakin täytettä) ja keitimme kahvin valmiiksi. Nämä sitten tarjoilimme hänelle sänkyyn. Jee! ^^

Päivän ohjelmassa oli luvassa sitä, mitä Sini halusi, joten menimme Ikebukuroon ihmettelemään. Kävimme kahdessa eri Hello Kitty -kaupassa, joista toinen oli Sunshine City nimisessä ostos"helvetissä" (japanin kieliselle sivulle ja Lonely Planetin lyhyt esittely). Kauppoja siinä rakennelmassa oli aivan käsittämättömästi ja useissa kerroksissakin vielä. Vähän jäi houkuttelemaan käydä katsomassa näköalat 60. kerroksesta Tokyoon yli...
Hiukopalaksi söimme tuorehedelmä-kermacrêpet, mitkä taas kerran pääsivät yllättämään tymäkkyydellään. Crêpejä syödessä aina tulee, viimeistään puolessa välissä, sellainen olo, että ei tee mieli syödä sitä enää palaakaan. Niin makeita ne on. Suosittelen silti kokeilemaan sellaisia ainakin kerran.

Ikebukurosta suuntasimme Shinjukun Kabukicho:hon, Tokyon "pahamaineisimmalle punaisten lyhtyjen alueelle". Vilinää riitti ja joka kadun kulmassa oli nätiksi laittautuneita poikia tarjoamassa seuraansa maksua vastaan. Ei siis sillä tavalla, miten suomalaiset tämän ajattelisivat, vaan japanilaiseen tapaan, eli lähinnä drinkkiseuraksi tai vaikkapa karaokeen.

Kabukicho.

Kabukicho:sta suuntasimme takaisin kotikulmille, Koenjiin, etsimään jotain illanistujaispaikkaa. Sellaisen löytäminen oli yllättävän vaikeaa eurooppalaiselle. Kaikissa paikoissa on aina omat juttunsa ja emme myöskään olleet varmoja, tarjoillaanko kaikissa paikoissa ulkomaalaisille tai muille kuin vakkareille (näin nimittäin jossain on). Japanin kieliset menut ja tarjoilijoiden heikko englannin kielen taitokin toivat omat ongelmansa hommaan. Pitkään kierreltyämme ja itse ainakin jo luovuttuani toivosta suuntasimme matkamme kohti kotia.
Matkalla kävi kuitenkin niin, että eräästä pienenpienestä baarista paikallinen huusi peräämme kysyäkseen, mistä päin olemme kotoisin. Kerrottuamme olevamme Suomesta seurasi hyväksyviä nyökkäyksiä ja puheensorinaa baarilaisista, ja sitten meille jo alettiinkin kiiren vilkkaa tekemään tilaa baarista ja käskettiin istumaan.
Minulla oli hieman suolaisennälkä, mutta keräsin rohkeutta mennä kysymään baarimikolta päivän menua kahden umeshun verran. Baarimikkokaan ei ilmeisesti osannu kunnolla englantia, joten tulkkinani toimi peräämme huudellut vakiasiakas. Sanoin tälle, että kaikki kelpaa ja jotain olisi kiva kokeilla, eli "tehkää jotain ja yllättäkää mut". Tällainen tilaussysteemi osoittautui erittäin hyväksi vedoksi kyseisessä paikassa, sillä jonkun ajan päästä eteemme kiikutettiin grillattu kala, marinoituja mustekalan siivuja ja viimeiseksi erittäin rapeaksi grillattu kalan selkäranka. Ai, että oli hyvää!
Baari oli todella symppis, tunnelmallinen ja opiskelijan lompakolle erittäin ystävällinen. Meitä kutsuttiin käymään paikassa jo seuraavana päivänä uudelleen. Ja niin me meinasimme tehdäkin. Siitä tulisi meidän kantapaikka!

Ikebukuro <3 ja minä. Kuva Annika Varis.

Vakipaikassa Sini nauttimassa umeshua. Kuva Annika Varis.

8. (22.9.)

Edellisen päivän iltaan mennessä taifuuni oli kokonaan jo tyyntynyt ja pystyimme yhdeksän aikaan iltasella ihailemaan tähtiä kirkkaalta taivaalta. Saimme iltasella kokea myös ensimmäisen maanjäristyksen. Se oli jännää! Järistys oli niin lievä, että sitä ei osannut oikein pelätäkään. Vain yhden voimakkuuksinen richterin asteikolla (ts. istuessa vähän tuntui heiluttelevan edes-takaisin).

Sini ja Annika kävelemässä kohti juna-asemaa.

Ilma oli kurjan sateinen ja hämärä pilvistä johtuen, mutta suuntasimme kulkumme kämppiksieni kanssa siitä huolimatta kohti Shinjukua. Viime Shinjukun reissulla olimme jättäneet kauppoihin joitain tavaroita, joita nyt halusimme käydä hankkimassa. Ostin itselleni muutamia askartelutarvikkeita Tokyu Handsista ja Kinokuniyasta (Japanin isoimmasta(?) kirjakaupasta) kanji -harjoituskirjan. Rahaa näihin ostoksiin meni noin 30euroa.

Japani - askartelijan unelmamaa.

Takaisin Koenjiin saavuttuamme olimme niin nälkäisiä, että nappasimme aseman vieressä olevasta pikku ruokakioskista 12 takoyakia, 6 perinteistä mustekalalla täytettyä ja 6 katkaravulla täytettyä. Ne olivat molemmat oikein herkullisia ja neljästä sellaisesta tuli aivan täyteen. Takoyakit maksoivat yhteensä reilut 8euroa.

Oli ne hyviä, vaikkei ehkä siltä tuossa kuvassa näytä. Mallina toimi Sini ja kuvaajana Annika.

Seitsemäs päivä, eli 21.9.

Seitsemäs päivä oli jännittävä, sillä silloin koin ensimmäistä kertaa elämässäni, millaista on olla taifuunin keskellä. Jo aamusta satoi paljon ja tuuli oli hieman normaalia navakampi. Tokyossa taifuuniennustuksista huolimatta aamusti elämä oli normaalista päivästä poikkeamaton. Ihmiset menivät töihin ja kaikki liikkeet olivat normaalisti auki.
Koulussa aamulla meille kerrottiin taifuunista ja siitä, että koulu mahdollisesti sulkeutuu hieman normaalia aiemmin. Ei sen takia, että koulussa olisi ollut vaarallista olla taifuunin aikaan, vaan sen takia, että Tokyoon jotkin yksityiset metro/junayhtiöt olivat aikeissa keskeyttää toimintansa taifuunin ajaksi. Olisi siis ollut mahdollista, että emme olisi julkisilla päässeet kotiin, mikäli olisimme olleet kaupungilla pidempään.

Koulussa meille esiteltiin hieman mitä kaikkia tekniikoita Hikossa olisikaan mahdollista opiskella. Kiertelimme koulua ympäri opettajan esitellessä näytillä olevia töitä eri tekniikoista. Kävi ilmi, että koululla on myös oma korukauppa, jossa on sekä opiskelijoiden että opettajien töitä myynnissä.
Pysähdyimme seuraamaan kierroksemme lopuksi muutamaa opiskelijaa työpajan puolelle, jotka valmistivat erilaisia tekstuurivarasoita. Homma näytti yllättävän helpolta ja nopealta. Täytyy itsekin kokeilla tehdä moisia joskus, jotta saisin tehtyä koruihini sellaista pintaa, jota täällä näin eräässä kulhossa.

Palattuamme omaan luokkaamme opettajamme perehdytti meitä syvemmin ensimmäiseksi opittavaan kultasepäntekniikkaan, nunome zoganiin, ja neuvoi minkälaisia työkaluja meidän tulisi hankkia ensi viikoksi. Vasara, jonka tilalle kävisi kyllä aivan hyvin Suomessakin pakottamiseen tarkoitettu vasara, tulisi maksamaan 10-20e, pakotuspunsselista en ole aivan varma ja itse hankittava materiaali, eli ohuen ohut hopealevy, noin 8euroa. Ymmärsin, että koulu tarjoaisi meille palat rautaa ja bambupunsselit, joita kyseiseen tekniikkaan tarvittaisiin myös.
Nunome zogan on eräänlainen "inlay" -tekniikka, jossa kahta eri väristä metallia saadaan vasaroitua toisiinsa kiinni niin, että juotoksia ei tarvita. Tätä tekniikkaa on aikoinaan käytetty Japanissa erityisesti miekkojen väistimissä.
Kotitehtäväksi jäi miettiä, minkälaisella työllä haluamme lähteä harjoittelemaan kyseistä tekniikkaa ja kuinka paljon meillä on rahaa käytettävissämme tätä varten tarkoitettuihin työkaluihin.

Nunome zoganista löytyy googlen kuvahaulla hyviä malliesimerkkejä, mutta tulen myöhemmin laittamaan omista töistäni tänne kuvia myöskin.

Kuudes päivä

Maanantai oli kansallinen juhlapyhä, joten aloitimme koulun vasta tänään, tiistaina. Ensimmäinen wirallinen koulupäivä siis nyt takana. Ei se kyllä siltä tuntunut, sillä meidät esiteltiin muille luokkalaisille ja lähetettiin sitten apuopettajan opastamana Shibuyan siimekseen tutustumaan koulun lähiympäristöön ja sen tarjontaan (esim. kirjoihin ja korumateriaaleihin). Kiertelimme kaupoilla melkein 6 tuntia - välissä toki kävimme syömässä - ja sitten olikin jo koulupäivä melkein ohi.
Juuri ennen koulupäivän päätöstä opettajamme, Minewaki-sensei, esitteli omia töitään meille ja kertoi, mitä meillä koulussa tulee olemaan lähiviikkoina.

Ramen -ruokamesta aivan Shibuyan vilkkaimman kadun lähistöltä. Hyvää oli ruoka siellä!

Yleiskuvaa Shibuyasta keskellä pilvistä päivää.

Shibuyan vilinää.

Random taideteos koulumme lähettyviltä.

Japanilaiset rakentavat eri tavalla.

Toinen päivä

Olen erittäin laiska päiväkirjan kirjoittaja ollut aina, joten katsotaan, mitä ensimmäisestä blogistani lopulta tuleekaan...

Naritan Keisei-linjan juna-asemalla odottelemassa junaa. Aktivoin kännykän prepaid -liittymää. Kuva (c) Sini Kyllönen.

Koenjin asemaa lähellä oleva todella suloinen pieni ostoskatu.
 

Shinjukusta, tien yli menevältä kävelysillalta.

Ei mitään hajua, miksi Shibuyan aseman lähellä oli perinteinen kulkue, mutta pitihän niistä rummuttajista, laulajista ja pillinsoittajista kuva ottaa.

Matkan varrelta kulkiessä lähimmältä asemalta majapaikalle.