Tsuchiuran ilotulitukset (1.10.)

Pelkäsin, että koko tämä päivä menisi pieleen, koska se alkoi sillä, että unohdin kännykkäni kotiin. Olin hienosti varautunut edellisenä iltana lataamalla kännykkään Tsuciuran kartat ja akunkin täyteen. Sinnehän se sitten jäi, koneeseen kiinni latauksen jäljiltä... Toisin kumminkin kävi. Päivästä tuli todella onnistunut - kaikkien onneksi.
Aloitimme päivän ajelemalla Koenjista Uenoon, siellä menimme lippuluukulle ostamaan meno-paluun (¥2,000~3,000) joka oli Tsuchiuran junan toinen päätepysäkki, hyppäsimme vaunuun ja ajelimme sillä noin tunnin pois päin Tokyosta. Tsuchiurassa meni sormi hetkeksi suuhun, sillä mikään ei ollut länkkärien kielellä kirjoitettuna ja opasteistakaan ei varmaksi osannut sanoa, ovatko opasteita ilotulituksille vai johonkin muuhun. Seurueemme Sini onneksi meidät pelasti muistamalla yhtäkkiä, mikä on ilotulitusten kanjit. Niitä sisältäviä opasteita seurailemalla löysimme sukkulabussin (¥300), joka vei meidät suoraa pelipaikalle.
Pelipaikalli "bileet" olivat selvästi jo alkaneet aiemmin. Kaikki ruokakojut olivat pystyssä ja valmiina tarjoilemaan antimiaan kenelle tahansa niitä haluaville. Osa katseluun tarkoitetuista sänkisistä riisipelloista olivat alkaneet täyttyä seuruesta, jotka olivat viltein ja pressuin varanneet itselleen oman alueen. Osa seuruesta olivat tulleet kaveriporukoin, osa perheen kanssa ja osa picnic -eväiden kera. Jotkut jopa olivat tulleet ajoissa paikalle varaamaan itselleen hyvät paikat pellolta ja kuluttivat aikaa ennen tapahtumaa nukkumalla mukanaan tuomien vilttien alla.
Ilotulituksen (花火) oli määrä alkaa kuudelta ja olimme paikalla jo kolmen maissa. Meille jäi siis hyvin aikaa hankkia läheisestä kalastustarvikeliikkeestä suuri pressu (¥400) peppujemme alle, hieman naposteltavaa ja juotavaa kaupasta sekä jotain syötävää, suomalaisen näkökulmasta, eksoottisia ruokia tarjoilevista kojuista. Tarjolla olisi ollut mm. takoyakia (¥500), grillattua kalmaria (¥500), sobaa, okonomiyakia, hattaraa, friteerattua kanaa (¥500), hampurilaisia, nekkuomenoita (¥300), jne jne.
Ilotulitukset itsessään olivat aivan mahtavat. Tapahtumaa kehuttiinkin etukäteen Japanin suurimmaksi vuotuiseksi ilotulituskilpailuksi ja sen kyllä voin uskoakin. Yksi yksittäinen isompi raketti todennäköisesti maksoi yhtä paljon kuin esimerkiksi se määrä raketteja, joita Järvenpään kaupunki pistää aina uutena vuotena ilmoille.
Tapahtuma oli äärettömän hyvin järjestetty. Ilotulitusten loputtua paikalta pääsi äärettömän kätevästi jälleen sukkulabussilla pois. Sanoimme vain liikennettä ohjaavalle järjestyksen valvojalle eksyneen näköisinä "Shuttle buss" ja johan se alkoi jotain selittämään ja viittoilemaan tiettyyn suuntaan. Menimme sen osoittamaan suuntaan ja bussi löytyi.
Kotimatka sujui junalla kohtuu ongelmitta. Nousimme oikeaan junaan, mutta ymmärsin junan kuulutukset väärin ja nousimme eräällä pysäkillä vaihtaaksemme junaa, vaikka sitten kävikin ilmi, että olisimme päässeet edellisellä ihan perille saakka. Nooh, hetki seisomista asemalla ja nouseminen seuraavaan oikeaan suuntaan menevään junaan ei varmasti vahingoittanut ketään.

Minä pellolla istumassa ja ihailemassa ilotulituksia. Kuva Annika Varis.